Kun naimisissa oleva henkilö kuolee ja puolisoilla on avio-oikeuden alaista omaisuutta, on puolisoiden aviovarallisuussuhde purettava ennen perinnönjakoa. Aviovarallisuussuhde puretaan toimittamalla omaisuuden ositus. Toisen puolison kuoleman perusteella toimitettava ositus toimitetaan joko ensin kuolleen puolison kuolinpesän ja lesken välillä tai ensin kuolleen puolison kuolinpesän ja lesken kuolinpesän välillä.
Osituksen laskennallisessa vaiheessa kummankin puolison avio-oikeuden alainen netto-omaisuus lasketaan ensin yhteen. Kummallakin puolisolla on oikeus puoleen yhteenlasketusta netto-omaisuudesta. Tätä puoliosuutta puolisoiden yhteenlasketun netto-omaisuuden määrästä kutsutaan avio-osaksi. Osituksen reaalisessa vaiheessa avio-osaa verrataan siihen netto-omaisuuteen, jonka kumpikin osapuoli tosiasiassa omistaa. Jos tässä vertailussa käy ilmi, että ensin kuolleella puolisolla on avio-oikeuden alaista omaisuutta avio-osaansa enemmän, hänen tulee antaa osituksessa leskelle omaisuuttaan sen verran, että molemmilla on avio-oikeuden alaista omaisuutta yhtä paljon. Tätä vähemmän omistavalle puolisolle maksettavaa tasoituserää kutsutaan tasingoksi.
Siinä tapauksessa, että puolisoista ensin kuollut omistaa vähemmän avio-oikeuden alaista omaisuutta ja leski olisi tasingonmaksuvelvollinen osapuoli, tilanne poikkeaa edellä kerrotusta. Leskeä suojataan kuoleman perusteella tehtävässä osituksessa siten, että lesken ei tarvitse antaa omaa omaisuuttaan tasinkona ensin kuolleen puolison perillisille, vaan hän saa pitää sen kokonaan itsellään. Ensin kuolleen puolison perillisten kannalta tämä tarkoittaa sitä, että jos leski vetoaa hänen hyväkseen säädettyyn oikeuteen olla luovuttamatta tasinkoa ensin kuolleen puolison perillisille (nk. tasinkoprivilegi), ensin kuolleen puolison perillisille tulee jaettavaksi ainoastaan ensin kuolleen puolison nimissä ollut netto-omaisuus.
Vaikka leski olisi vedonnut tasinkoprivilegiin, ensin kuolleen puolison perilliset eivät jää automaattisesti osattomiksi lesken nimissä olleesta omaisuudesta. Tämä johtuu siitä, että lesken tasinkoprivilegissä on kysymys nimenomaan leskeä henkilökohtaisesti suojaavasta säännöksestä. Lesken oikeus olla luovuttamatta tasinkoa ensin kuolleen puolison perillisille ei siirry lesken perillisille. Vaikka leski olisi ollut puolisoista varakkaampi, hänen perillisensä voivat joutua maksamaan tasinkoa ensin kuolleen puolison perillisille, jos ositusta ei ole toimitettu lesken elinaikana. Näin on siitä huolimatta, että leski olisi elinaikanaan vedonnut tasinkoprivilegiin.
Tasinkoprivilegi on lesken kannalta merkittävä oikeus. Se suojaa leskeä jo hänen elinaikanaan turvaamalla hänen taloudellisen tilanteensa puolison kuoleman jälkeen. Tasinkoprivilegin merkitys ei kuitenkaan rajoitu vain lesken elinaikaan. Sillä, toimitetaanko ositus jo lesken elinaikana vai vasta hänen kuolemansa jälkeen, on ratkaiseva merkitys sen kannalta, suojaako lesken tasinkoprivilegi vain leskeä itseään vai myös hänen perillisiään. Jos leskellä ja ensin kuolleella puolisolla on eri perilliset, lesken intressissä voi hyvinkin olla itsensä lisäksi myös omien perillisten suojaaminen. Tällöin pelkkä perunkirjoituksessa tehty ilmoitus tasinkoprivilegiin vetoamisesta ei riitä lesken tavoitteiden toteuttamiseen, vaan lesken on syytä vaatia myös omaisuuden osituksen toimittamista.