Suomessa asuvana kuolleen henkilön jälkeen on toimitettava perunkirjoitus kolmen kuukauden kuluessa kuolinpäivästä. Perunkirjoitusta luonnehditaan usein vain perintöveroilmoitukseksi. Tällä perusteella on jopa kyseenalaistettu se, onko perunkirjoituskulujen vähennyskelpoisuus perintöverotuksessa tarpeellinen ratkaisu lainsäätäjältä. Tällaista ajatusta vastaan on kuitenkin helppo huomauttaa, että perunkirjoitus aiheuttaa monia kuluja, joita veroilmoituksiin yleensä ei liity. Perunkirjoitusta ei periaatteessa laadi pesän ilmoittaja, vaan perunkirjoituksen uskotut miehet, jotka merkitsevät ja arvostavat ilmoitetut varat ja velat perukirjaan. Uskottujen miesten palkkio onkin tyypillinen perunkirjoituksesta aiheutuva kustannus.
Perunkirjoituksesta voivat sinänsä huolehtia pesän osakkaat keskenään siten, että tarvetta ulkopuolisille maksettaviin perunkirjoituspalkkioihin ei ole. Uskotuilla miehillä ei ole muodollisia pätevyys- tai esteettömyysvaatimuksia, joten pesän osakaskin voi toimia uskottuna miehenä. Tämä tosin ei lisää perukirjan luotettavuutta. Toisekseen omatoimista perukirjan laatimista voi suositella vain kaikkein yksinkertaisimmissa tilanteissa. Esimerkiksi jos pesän osakkaina on rintaperillisiä kaukaisempia sukulaisia, pesään kuuluu osuus toisesta kuolinpesästä, yritysvarallisuutta tai muuta vaikeammin arvioitavaa omaisuutta taikka pesän osakkaiden välillä on riitaisuuksia, perunkirjoitusta toimittamaan kannattaa aina ottaa perintöoikeuteen perehtynyt lakimies. Virheet tai harkitsemattomat ratkaisut perunkirjoituksen yhteydessä voivat hankaloittaa pesän hallinnon hoitamista jatkossa taikka aiheuttaa epätoivottuja veroseuraamuksia, minkä vuoksi asiantuntija-apuun useimmiten kannattaa panostaa.
Perunkirjoituksia ammattimaisesti hoitavien tahojen hinnoittelussa on kuitenkin eroja. Perunkirjoituksia toimittavat tyypillisesti asianajo- ja lakiasiaintoimistot sekä pankit. Lisäksi jotkut hautaustoimistot tarjoavat perunkirjoituspalvelua, jolloin kysymys voi olla lakimiehen toimittamasta perunkirjoituksesta tai niin sanotusta maallikkoperunkirjoituksesta.
Tavallisin asianajajan tai muun lakimiehen veloitus perustuu tuntilaskutukseen, joskin perunkirjoitukselle useimmiten on myös määritelty lähtöhinta. Yhden tunnin hinnalla perunkirjoitusta ei siis käytännössä saa. Tuntilaskutuksen osalta voi helposti ajatella, että se mekaanisesti sovellettuna johtaa kovin korkeaan kokonaishintaan. Toisaalta muissakin laskutustavoissa on ongelmansa. Jotkut palveluntarjoajat perivät palkkion suhteutettuna pesän varallisuuteen. Tämä voidaan toteuttaa niin, että perunkirjoituspalkkio on porrastettu pesän varallisuuden mukaan siten, että tietyn euromäärän arvoisesta pesästä peritään tietty vähimmäispalkkio, joka nousee portaittain pesän arvon mukaan. Palkkio voi myös olla suoraan tietty prosenttiosuus pesän arvosta. Tällaisissakin palkkiomalleissa on ongelmansa. Pesän euromääräinen arvo voi joskus olla huomattava, mutta perunkirjoituksen vaatima työmäärä kuitenkin vähäinen. Tällöin pesän omaisuuden mukaan määräytyvä hinnoittelu voi johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen. Lisäksi Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan käytännössä on ositusta koskien katsottu, ettei pesänjakajan palkkion määrääminen kaavamaisesti ja yksinomaan ositukseen kuuluvien varojen arvon perusteella ole perintökaaren ja asianajopalkkion määräytymistä koskevien periaatteiden mukaista. Vastaavasti voitaisiin katsoa, ettei pesän arvon mukaan kaavamaisesti määräytyvä perunkirjoituspalkkiokaan ole asianmukainen.
Myös maantiede vaikuttaa perunkirjoituspalkkioon. Karkea nyrkkisääntö on, että pääkaupunkiseudulla euromääräinen hintataso tässäkin asiassa on muuta maata korkeampi. Yleisesti korkeamman kustannustason johdosta esimerkiksi Helsingissä toimiva lakimies joutuu lähes väkisinkin käyttämään korkeampaa veloitusperustetta kuin pienemmillä paikkakunnilla. Hinnan perusteella perunkirjoitusta ei kuitenkaan kannattane toimituttaa kovin kaukana pesän omaisuuden pääasiallisesta sijaintipaikasta tai osakkaiden enemmistön kotipaikoista. Muut kustannukset ja ylimääräinen vaiva helposti tekisivät tyhjäksi mahdollisen uskottujen miesten palkkiossa saavutetun säästön.
Kokoavasti voidaan todeta, että kohtuullisin ja pesän osakkaiden kannalta selkein laskutusperuste perunkirjoitukselle on yksinkertaisimmissa tilanteissa kiinteä hinta – joka voidaan muotoilla esimerkiksi pakettihinnaksi sisältäen tietyn määrän toimenpiteitä – taikka erityisesti vaativammissa tilanteissa kohtuulliseen veloitusperusteeseen sidottu tuntilaskutus. Euromääräiset hinnat vaihtelevat eri palveluntarjoajille, mutta pääkaupunkiseudulla ammattitaitoisesta perunkirjoituksesta hinta on kuitenkin aina useampia satoja euroja. Jos hinta kuitenkin nousee moneen tuhanteen euroon, täytyy perunkirjoituksen jo olla hyvin työläs ja vaativa, jotta hintaa voidaan pitää kohtuullisena.