Suomalaisten ikääntyessä yhä useampi pohtii, kuinka varautua tilanteeseen, jossa ei enää itse kykenekään hoitamaan omia asioitaan. Kuka huolehtii laskujeni maksamisesta ja muista taloudellisista asioistani, jos sairastun enkä kykene niitä enää itse hoitamaan? Entä kuka edustaa minua terveysasemalla tai sairaalassa, kun on kyse sellaisista henkilöäni koskevista asioista, joiden merkitystä en enää kykene ymmärtämään?
Kenet voi nimetä valtuutetuksi edunvalvontavaltakirjaan?
Valtakirja edunvalvontavaltuutusta varten on keino, jolla täysi-ikäinen henkilö voi vaikuttaa siihen, kuka hänen taloudellisia ja henkilökohtaisia asioitaan hoitaa tilanteessa, jossa hän ei siihen itse enää kykene. Edunvalvontavaltuutus voidaan antaa esimerkiksi omalle puolisolle, lapselle tai muulle läheiseksi ja luotettavaksi koetulle henkilölle. Sen sijaan oikeushenkilöä, kuten valtiota, kuntaa, yhdistystä tai osakeyhtiötä, ei voi määrätä valtuutetuksi.
Mihin tarvitaan toissijainen valtuutettu?
Valtuutettua valittaessa on hyvä pohtia, kykeneekö valtuutettu varmasti hoitamaan valtuuttajan asioita siinä vaiheessa, kun valtakirjaa on käytettävä. Jos valtuutetuksi nimetty henkilö on jo iäkäs, on usein syytä jo valtakirjaa laadittaessa varautua myös siihen, että valtuutettu ei syystä tai toisesta pystyisikään huolehtimaan valtuuttajan asioista. Tällaisia tilanteita varten valtuuttaja voi nimetä edunvalvontavaltakirjaan toissijaisen valtuutetun, jonka haluaa hoitavan asioita siinä tilanteessa, että valtuutettu ei ota tehtävää vastaan, luopuu siitä tai tulee pysyvästi estyneeksi hoitamaan sitä.
Mitä tulisi ottaa huomioon varavaltuutettua nimettäessä?
Valtuutetun ja toissijaisen valtuutetun lisäksi edunvalvontavaltakirjaan voi olla tarvetta nimetä myös varavaltuutettu. Varavaltuutetulla tarkoitetaan henkilöä, jonka valtuuttaja nimeää siltä varalta, että valtuutettu tulee sairauden tai esteellisyyden vuoksi taikka muusta syystä tilapäisesti estyneeksi hoitamaan tehtäväänsä. Varavaltuutetuksi on mahdollista nimetä lähisukulainen, kuten oma lapsi, mutta tällöin on kuitenkin huomattava, ettei nimetty varavaltuutettu voi edustaa valtuuttajaa aivan kaikissa tilanteissa. Jos valtuuttaja esimerkiksi haluaa, että valtuuttaja antaa hänen varoistaan lapsenlapsille säännöllisin väliajoin verottoman lahjan, oma lapsi ei voi toimia lahjan antajana. Edunvalvontavaltakirjaan on tällöin syytä nimetä varavaltuutetuksi henkilö, joka on esteetön antamaan halutun lahjan.
Edunvalvontavaltakirja kannattaa tehdä hyvissä ajoin
Edunvalvontavaltuutus tulee voimaan, kun se on vahvistettu Digi- ja väestötietovirastossa. Pelkkä valtakirjan laatiminen ei siis vielä tarkoita sitä, että valtuutettu voisi ryhtyä hoitamaan valtuuttajan asioita.
Digi- ja väestötietovirasto vahvistaa edunvalvontavaltuutuksen vasta, kun valtuuttaja on sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi tullut kykenemättömäksi huolehtimaan niistä asioista, joita valtuutus koskee. Vahvistamista varten Digi- ja väestötietovirasto tarvitsee valtuuttajasta lääkärintodistuksen.
Valtakirjan tekemistä ei siis tarvitse lykätä siinä pelossa, että valtuuttaja menettäisi valtakirjan antamisen vuoksi oman toimintakelpoisuutensa. Päinvastoin edunvalvontavaltakirja on syytä tehdä hyvissä ajoin, kun oma toimintakyky on vielä tallella. Tämä johtuu siitä, että edunvalvontavaltuutuksen antamisen edellytyksenä on, että valtuuttaja kykenee ymmärtämään valtakirjan merkityksen. Valtakirjan merkityksen ymmärtäminen on tärkeää senkin vuoksi, että jokainen valtakirja on laadittava yksilöllisesti juuri kysymyksessä olevan valtuuttajan tarpeiden mukaan. Jos valtakirjan tekemistä on lykätty liian pitkälle ja on ilmeistä, ettei valtuuttaja ole valtakirjaa tehdessään kyennyt ymmärtämään valtakirjan merkitystä, Digi- ja väestötietovirasto ei voi vahvistaa valtuutusta.