Liian usein kuulee sanottavan, että minunkin tai meidänkin tulisi tehdä testamentti, mutta ei ole vain saatu aikaiseksi. Testamentin tekeminen onkin asia, joka varsinkin iän karttuessa nousee aika ajoin mieleen. Kun testamentti on saatu asianmukaisesti laadituksi, voi testamentin tekijä jatkaa elämäänsä levollisin mielin. Kerran laadittu testamenttia on tosin hyvä tarkastella aika ajoin, sillä muutoksen elämässä voivat aiheuttaa myös tarpeen muuttaa testamentti.
Kuka minut perii ja periikö leski?
Ilman testamenttia kuolleen perittävän omaisuus tulee jaettavaksi laissa olevan ns. lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaan.
Jos perittävältä jää kuollessaan lapsia, he saavat perinnön. Tällöin leski ei peri. Ennen perittävää kuolleen lapsen sijaan tulevat taas hänen lapsensa. Lapsia tai ennen perittävää kuolleen lapsen jälkeläisiä kutsutaan rintaperillisiksi.
Jos taas perittävältä ei jää rintaperillisiä, mutta hän on kuollessaan naimisissa, menee perintö kokonaisuudessaan leskelle. Edelleen lesken kuoltua hänen pesänsä sitten jaetaan ensiksi kuolleen puolison ns. toissijaisten perillisten ja lesken omien perillisten kesken.
Jos perittävä ei ollut kuollessaan naimisissa eikä häneltä jäänyt rintaperillisiä, perinnön saavat perittävän vanhemmat. Kuolleen vanhemman sijaan tulevat tämän jälkeläiset eli perittävän sisarukset ja aiemmin kuolleiden sisarusten sijaan taas heidän jälkeläisensä. Mikäli vanhempia tai sisaruksia taikka näiden jälkeläisiä ei ole, menee perintö isovanhemmille tai, jos he ovat kuolleet ennen perittävää, heidän lapsilleen eli perittävän tädeille ja sedille tai enoille. Heihin lakimääräinen perimys myös katkeaa, sillä serkut eivät enää peri. Jos ketään edellä mainituista perillisiä ei ole, eikä perittävä ole tehnyt testamenttia, menee perintö valtiolle.
Miksi laatisin testamentin ja mihin sillä voi vaikuttaa?
Testamentilla voi poiketa edellä kerrotusta perimysjärjestyksestä.
Esimerkiksi on mahdollista testamentata omaisuutta leskelle, jolloin leski saa perintöoikeuden testamentin nojalla. Tällöin testamentilla voidaan turvata lesken taloutta, sillä toisen puolison kuollessa eloon jäävän talous usein kärsii, kun toinen tulonsaaja on poissa. Mikäli perittävällä on rintaperillisiä, on jo testamenttia tehdessä hyvä ottaa huomioon, että heillä on oikeus lakiosaan. Tämä tarkoittaa, että testamentista huolimatta rintaperillinen voi vaatia itselleen lakiosan, joka on puolet lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaisesta perintöosuudesta.
Testamentti on myös keino turvata avopuoliso, sillä laki antaa asumissuojan vain leskelle, mutta ei ns. avoleskelle.
Kun testamentintekijä on ilmaissut tahtonsa siitä, kenelle haluaa omaisuutensa jäävän, voidaan testamentilla myös vähentää riitoja. Tällöin säästetään sekä ihmissuhteita että rahaa.
Testamentti on myös verosuunnittelun väline. Sen avulla voidaan minimoida perittävästä omaisuudesta maksettavan perintöveron määrää. Lisäksi testamentilla on mahdollista turvata testamentinsaajien asemaa sulkemalla pois testamentinsaajien avio-oikeus testamentilla perittävään omaisuuteen. Tällöin esimerkiksi mahdollisen avioeron sattuessa testamentilla saatu omaisuus saadaan pysymään alkuperäisellä saajallaan.
Kuka voi tehdä testamentin ja oliko testamentintekijällä kelpoisuus testamentin tekemiseen?
Jäämistösuunnittelu on kaikkein oikeus. Suunnittelussa tulee ottaa huomioon niin oikeudelliset kuin käytännöllisetkin näkökohdat. Etukäteen varautumalla voi välttää ikävät yllätykset ja vaikuttaa perintöveron määrään. Jokainen tilanne on omanlaisensa, ja testamentti tuleekin aina räätälöidä tekijänsä tilanteen ja tarpeen mukaan.
Testamentilla saa määrätä jäämistöstään kahdeksantoista vuotta täyttänyt. Testamentin saa tehdä nuorempikin, jos hän on tai on ollut naimisissa. Viisitoista vuotta täyttänyt voi tehdä testamentin siitä omaisuudesta, jota hänellä on oikeus itse hallita.
Testamentin tekijän on kyettävä ymmärtämään tekemänsä testamentin merkitys. Puhutaan testamentintekokelpoisuudesta. Vaikka tuomioistuin voi julistaa henkilön vajaavaltaiseksi, se ei voi antaa etukäteistä päätöstä siitä, että joku henkilö menettäisi testamentintekokelpoisuutensa. Vajaavaltaiseksi julistettukin voi olla testamentintekokelpoinen. Testamentintekijän mahdolliseen puuttuvaan kelpoisuuteen tehdä testamentti voidaan vedota vasta testamentintekijän kuoleman jälkeen testamentin moitekanteella. Jos testamentti laaditaan korkeassa iässä, on mahdollista, että myöhemmin epäillään testamentin tekijän testamentintekokelpoisuutta. Tämän varalta onkin suositeltavaa, että iäkäs testamentin tekijä hankkii valmiiksi itseään koskevan lääkärintodistuksen testamentintekoajankohdalta.