Oikeusministeriössä on 9.8.2018 valmistunut luonnos hallituksen esitykseksi osakeyhtiölain muuttamisesta. Luonnoksen todennäköisesti eniten julkisuutta herättänyt muutosehdotus on luopuminen vähimmäisosakepääomavaatimuksesta yksityisissä osakeyhtiöissä.
Nykyinen yksityisen osakeyhtiön vähimmäisosakepääoma on 2 500 euroa. Käytännössä siis yhtiötä perustettaessa on siihen sijoitettava vähintään tämä määrä rahaa tai niin sanottuna apporttiomaisuutena samasta arvosta muuta omaisuutta. Jos ehdotus toteutuu, osakeyhtiön voisi perustaa ilman mitään sijoitusta yhtiöön.
Paljon melua tyhjästä?
Osakepääomavaatimuksesta luopumisen asiallinen merkitys on sen periaatteellista merkitystä huomattavasti pienempi. Osakeyhtiön tunnetuimpia ominaispiirteitä on se, että osakkeenomistajat eivät vastaa yhtiön veloista. Osakepääomaa on saatettu pitää eräänlaisena puskurina turvaamassa yhtiön velkojien asemaa. 2 500 euron määräisen osakepääoman merkitys velkojien suojana on kuitenkin käytännössä olematon. Useissa Euroopan maissa suomalaista yksityistä osakeyhtiötä vastaavissa yhtiömuodoissa minimipääomavaatimus on 1 euro tai puuttuu kokonaan. Tästä ei liene näissä maissa aiheutunut merkittäviä ongelmia. Suomalaista 2 500 euron minimiosakepääomavaatimusta voidaankin pitää vanhakantaisena, ja siitä luopumista perusteltuna ja luontevana ratkaisuna.
Toisaalta nykyisestä 2 500 euron osakepääomavaatimuksesta ei seuraa erityisiä haittojakaan. Tältä kannalta ei vaatimuksen poistamiseen olisi erityistä tarvetta. Varsin harvoin minkään yritystoiminnan aloittaminen on mahdollista kokonaan ilman pääomapanosta, joten 2 500 euron minimipääomavaatimus ei tosiasiassa aiheuttane esteitä yritystoiminnalle. Yritystoimintaa voidaan myös harjoittaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana tai henkilöyhtiössä ilman mitään vähimmäispääomavaatimusta. Silti enin osa pienistäkin yrityksistä on osakeyhtiöitä. Näin tuskin olisi, jos 2 500 euron pääomavaatimus olisi todellinen este. Kenties poliittisessa keskustelussa asiaan voi vaikuttaa toisinaan arkielämässä esiintyvä väärinkäsitys, jonka mukaan osakepääomana sijoitetut varat olisivat koko ajan jotenkin ”korvamerkittynä” tai ”kassalippaaseen lukittuna”, eivätkä käytettävissä yhtiön liiketoimintaan, kuten tosiasiassa on asian laita.
Periaatteellisena kritiikkinä minimipääomasta luopumiselle voitaisiin esittää osakeyhtiön ja henkilöyhtiön välisen eron hämärtyminen ja liiallinen ”helppous” käyttää osakeyhtiömuotoa väärin esimerkiksi harmaan talouden piirissä. Tätä vastaan voidaan huomauttaa, että viimeistään ratkaisusta KKO 2015:17 lukien Suomen oikeus on sisältänyt mahdollisuuden vastuun samastukseen: poikkeuksellisissa tilanteissa voidaan osakkeenomistaja asettaa henkilökohtaiseen vastuuseen yhtiön velasta. Paradoksaalista kyllä, mahdollisuus vastuun samastukseen voi olla myös argumentti minimipääomavaatimuksen poistamista vastaan. Tämän ajatuksen mukaan pääomavaatimuksen poisto voisi epätoivotulla tavalla lisätä vastuun samastuksen käyttöalaa. Huoli lienee kuitenkin liioiteltu. Yleiseurooppalainen trendi yksityisen osakeyhtiön pääomavaatimuksesta luopumisesta ei tiettävästi ole aiheuttanut vastuun samastuksen käyttöalan merkittävää laajenemista muuallakaan. On vaikea nähdä, että meillä tilanne voisi olla olennaisesti erilainen. Pikemminkin mahdollisuus vastuun samastukseen – ja senkin osaltaan tarkoittama osakeyhtiön ja henkilöyhtiön tiukan rajanvedon hälveneminen – nimenomaan puoltaa vähimmäispääomavaatimuksesta luopumista. Normaalitilanteissa vaatimuksesta luopuminen ei aiheuta ongelmia. Poikkeuksellisiin osakeyhtiömuodon väärinkäyttötilanteisiin taas voidaan puuttua samastuksen perusteella.
Eikä tässä vielä kaikki…
Vaikka luonnos hallituksen esitykseksi on otsikoitu nimenomaan esitykseksi yksityisen osakeyhtiön vähimmäispääomavaatimuksen poistamisesta, eivät sen mukaiset muutosehdotukset rajoitu tähän. Itse asiassa muut esitysluonnoksen muutosehdotukset ovat merkittävämpiä. Näistä keskeisimmät ovat ensinnäkin ehdotus siitä, että osakepääoman maksamiseen liittyvää selvitystä kevennettäisiin mm. siten, että apporttiomaisuutta koskevasta tilintarkastajan lausunnosta luovuttaisiin yksityisissä osakeyhtiöissä, joiden osakepääoma on alle 80 000 euroa, ja toiseksi ehdotus osakepääoman menettämistä koskevaa kaupparekisteri-ilmoitusta koskevan velvoitteen poistamiseksi.
Jos osakkeet maksetaan rahan sijasta apporttiomaisuudella, on nykyisellään osakkeiden rekisteröintiä koskevaan kaupparekisteri-ilmoitukseen liitettävä tilintarkastajan lausunto siitä, että apporttiomaisuudella oli osakkeiden merkintähintaa vastaava taloudellinen arvo yhtiölle. Tämän vaatimuksen poistaminen herättää perustellusti huolen siitä, että nykyistä helpommin osakkeita vastaan voitaisiin sijoittaa yhtiöön omaisuutta, jolla tosiasiassa ei ole sille ilmoitettua arvoa. Tämä vaikeuttaisi mm. velkojien mahdollisuutta saada oikea käsitys yhtiön taloudellisesta asemasta. Toisaalta pienissä yhtiöissä tilintarkastajan lausunnon aiheuttamat kustannukset voivat olla aidosti merkityksellinen tekijä ja rajoittaa tarkoituksenmukaisia apporttijärjestelyjä. Erityisesti pienissä yhtiöissä – taikka määrältään pienten apporttien yhteydessä – tilintarkastajan lausunnosta luopuminen vaikuttaakin perustellulta. Mahdollinen lausunnosta luopuminen korostaa jatkossa yhtiön hallituksen vastuuta apporttiomaisuuden arvostamisesta.
Edelleen on nykyisin osakeyhtiön hallituksen tehtävä kaupparekisteriin ilmoitus osakepääoman menettämisestä, jos yhtiön oman pääoman määrä on negatiivinen. Ehdotus vaatimuksen poistamisesta herätti tuoreeltaan kritiikkiä kirjallisuudessa (Veikko Vahtera, Edilex 15.8.2018) ja enemmistö lausunnonantajista on suhtautunut ehdotukseen kielteisesti. Kritiikin ydin on siinä, että velkojilla tulee olla oikeus saada tieto yhtiön oman pääoman menettämisestä, koska toiminnan jatkuminen tämän jälkeen tapahtuu velkojien riskillä. Toinen asia on, että nykyistä oman pääoman menettämisen rekisteri-ilmoitusta koskevaa säännöstä on jo mahdollisen vähimmäispääomavaatimuksen poistamisen johdosta perusteltua muokata nykyisestä.
Kaikkiaan on esitysluonnos useammallakin taholla herättänyt huomion siitä, että kysymys on varsin pienten yksittäisten muutosten tekemisestä. Parempi voisi olla, että yksittäisten helposti tilkkutäkkimäisiksi muodostuvien muutosten sijaan keskityttäisiin kerralla suoritettavaan laajempaan kokonaisuudistukseen. Lisäksi nyt tehtyjen ehdotusten osalta voidaan huomauttaa, että osakeyhtiön perustaminen on jo nykyisellään varsin vaivatonta. Vähimmäispääomavaatimuksen poistamisella on tähän vain marginaalinen merkitys. Sen sijaan toimimattoman osakeyhtiön purkaminen on edelleen tarpeettoman hankalaa. Rekisterissä ”roikkuvat” toimimattomat yhtiöt aiheuttavat lähinnä vain nimiesteitä perustettaville yhtiöille – ja tällä tavoin myös osaltaan vaikeuttavat uusien yhtiöiden perustamista. Olisikin toivottavaa, että lainsäätäjän huomio kiinnittyisi myös osakeyhtiön purkamismenettelyn uudelleenarviointiin.